Rotary Exchange Eira Hurskainen, Australia, 2009-2010

Ayer's Rock
Portsea Beach
Portsea Junior Crew
Sydney
WB Movie World

Olen ollut nyt Australiassa yhdeksan kuukauden verran ja edelleen tulee sellaisia hetkia etta on vaikea ymmartaa etta olen taalla ihan oikeasti. Tahan astinen aikani taalla Victorian osavaltion itaisissa osissa on ollut kiistamatta elamani parasta aikaa. Pahoittelen jos suomen kieleni ei ole taydellista tata kirjoittaessani koska taytyy myontaa etta kun sita ei enaa kayta joka paiva eika edes joka toinen viikko niin se unohtuu yllattavan helposti.

Vuosi lahti kayntiin ehka vahan hitaan tuntoisesti kun aika kului kaiken uuden totutteluun ja host-perheessa ei ollut oman ikaisia lapsia keiden kanssa viettaa aikaa. Sain kuitenkin luotua hyvia ystavyyssuhteita koulussa ja paastya mukaan koulutyohon. Paasin myos tutustumaan Melbourneen useampaan otteeseen ja oppia tuntemaan asuinpaikkani lahialueet. Ensimman host-perheeni oli Trafalgar nimisessa kunnassa, jossa oli n. 3000 asukasta ja ajomatka Melbourneen kesti puolitoista tuntia. Koulussani, Trafalgar High Schoolissa on n. 700 oppilasta. 

Syyskuun puolessa valissa koulusta oli kaksi viikkoa lomaa ja lomilla muutin seuraavaan perheeseen. Uusi perheeni oli Traralgon nimisessa paikassa n. 50 kilometrin paassa Trafalgarista ja host klubistani. Nyt sain viimein toivomani host sisarukset; 15-vuotias sisko ja viisi vanhempaa veljea. Ainoastaan nuorin veljistani asui enaan kotona mutta han oli vaihto-oppilaana Ruotsissa ja hanen paluupaivansa oli tammikuussa, joten asuin kolmestaan host aitini ja siskoni kanssa siihen saakka. Heti muutostani lahtien melkein kaikki muu paitsi koulu paivittaisessa elamassani muuttui. Koulumatkani taittuivat junalla uusi kotikaupunkini oli melkein kymmenen kertaa edellisen kaupunkini kokoinen ja perhe oli nuorempi. Melbournessa tuli vierailtua entista enemman ja pian aloin myos huomata etta pystyin liikkumaan vaivattomasti ympari kaupunkia kun kaikki paikat kavivat tutummaksi. Aika ennen koulun kesalomia meni ohitse ennen kuin huomasinkaa ja lomat enne joulua kului silmanrapayksessa. Menin muun muassa koulun kanssa telttailemaan Wilsons Promontory nimiseen kansallispuistoon, jossa sain ensimmaisen surffaus oppituntini, vierailimme toiseksi nuorimman host-veljeni luona Bendigossa Mlebournen pohjoispuolella n. neljan tunnin ajomatkan paassa. Kun ilmat alkoivat lammeta ja kesa saapua paasin myos tutustumaan paikallisiin rantoihin ja rakastuin niihin valittomasti ja paadyin viettamaan paljon aikaa nauttien auringosta ja suolavedesta. Joulu oli hyvin erillainen kaikkiin edllisiin jouluihini verrattuna. Lampotila oli lahella kolmeakymmenta, ei pakkasen puolella, ja ruoka oli erilaista. Tapaninpaivana menin elamani ensimmaiseen kriketti peliin. Maalasin kasvoni Australian vareilla ja heilutin Australia lippua kannustaen ausseja ihan niinkuin oikea aussi. Peli kesti melkeempa koko paivan ja host-siskoni vietti yli puolet siita selittaen minulle pelin saantoja ja vielakin minusta tuntuu etta en ole taysin mukana siina pelissa vaikka sen jalkeen sita on tullu seurattua enemman. Host-perheeni kanssa jaimme Melbourneen kolmeksi yoksi ennen uutta vuotta juhlimaan host-aitini syntymapaivaa ja nauttimaan miljoonakaupungin alennusmyynneista. Uudeksi vuodeksi palasimmen rannikolle ja uusi vuosi kului aurinkoa ottaessa.

2010 Alkoi Portsea-leirilla. Portsea on pieni ranta kaupunki Port Phillip Bayn rannalla parin tunnin matkan paassa Melbournesta ja joka kesa siella toimii Portsea camp joka on suunnattu ensisijaisesti lapsille joiden elamantilanne ei ole ihanteellinen terveydellisista tai rahallisista syista, mutta kuka tahansa voi lahettaa hakemuksen. Koulut ja lastensuojeluviranomaiset muun muassa ehdottavat sopivia kandidaatteja leirille jotka heidan mielestaan ansaitsevat paikan. Hyva ystavani on toiminut leirilla vapaaehtoisena monena vuonna ja mainosti leiria minulle ja hain paikkaa vapaaehtoisena. Kerroin heille isos-taustastani Suomessa ja paasin mukaan joukkoihin. Leiripaikka oli todella kaunis ja vaikka itsekkin olin koko ajan tyon touhussa en katunut hetkeakaan etta menin sille leirille. Kaikki lapset oli mahtavia ja heista naki kuinka he nauttivat joka ikisesta hetkesta ja aktiviteetista sen viikon aikana. Vedimme snorklausta, melomista ja leirilla oli myos erilaisia koysiratoja (high ropes course, flying fox, giant swing). Vaikka en ennen ole ollut osallisena vastaavalla leirilla paasin nopeasti mukaan rytmiin ja kaikki henkilokunata oli aina valmiina auttamaan minua oppimaan uutta. Viikon lopussa oli rakastunut Portsean maisemiin ja ihmisiin ja kaikki sanoivat etta olen tervetullut takaisin. Olin hyvin kiitollinen sille ystavalleni joka sai minut suostuteltua leikkiin mukaan koska se oli kiistamatta siihen astisen vuoteni paras kokemus. Vain kolme paivaa leirin paatyttya lahetin sahkopostin leirin pomolle kysyen jos seuraavalle leirille tarvitaan lisaa tyovoimaa niin mina olen kaytettavissa. Sain vastauksen valittomasti sanoen: we can't wait for you to come back. Seuraavaa leiria edeltavat paivat vietin host perheeni kanssa San Remossa ja Phillip Islandilla nauttien kesasta ja rannoista. Paivaa ennen kuin palasin Portseaa host veljeni palasi Ruotsista ja kerkesin hanen kanssaa vaihtaa kuulumisia yhden illan. Toinen leirini Portseassa oli yhta ihana kuin ensimmainenkin ja jalleen leirilta lahteminen tuotti kyynelia. Kaikki siella ottivat minut osaksi sita suurta perhetta ja en voi kuvailla miten kiitollinen olen ja miten pajon arvostan sita etta ne antoivat minun olla osa sita. Se leiri sai minut toivomaan etta olisin lapsi jalleen ja paasisi itse leirilaiseksi Portseaan. Australia Dayna menin Melbourneen koulukavereideni kanssa musiikkifestivaaleille. Kaikki puimme paallemme jotain, jossa oli Australian lippu. Loman lopulla hostieni kanssa Queenslandiin Surfers Paradiseen ja vietimme paivan Brisbanessa, vieailimme Gold Coastin suurissa huvipuistoissa ja uimme Tyynessa valtameressa. Lomieni viimeisena viikonloppuna kolmanneksi nuorin host veljeni menin naimisii ja sain olla mukana haissa. Vihkitilaisuus oli Phillip Islandilla pienessa kappelissa meren rannalla. Se oli kiistamatta yksi Victorian kauneimmista paikoista.

Lomat kuluivat niin kasittamattoman nopeasti etta tuntui ihan hassulta menna takasin kouluun helmikuun alussa. Olin nyt year 12 eli olimme koulun vanhimpia ja kahdestoista vuosi on se tarkein ja kaikki kavereni olivat taysilla mukana koulutyossa suorittaen heidan VCE (Victorian Certificate of Education) tutkintojaan joten vaikka mina en tule olemaan taalla enaan paattokokeiden aikaa myos minun motivaationi oli korkealla. En kerennyt olla koulussa kuin kaksi viikkoa koska osallistuin Rotary Bike Ride to Conference hyvantekevaisyys pyoraajoon muiden vaihtareiden kanssa. Piiri konferenssia edeltavat kuusi paivaa ajoimme 600 kilometria polkupyorilla ympari lahiseutuja keraten rahaa kohteisiin kuten Shelter Box Australia ja Life Education. Viikko oli fyysisesti erittain haastava mutta saimme paljon hyvia muistoja ja maisemat olivat mahtavat. Konferenssi helmikuun lopussa oli myos hieno kokemus ja siella saimme myos tutustua piirimme Rotex oppilaisiin jotka olivat palanneet takaisin kotiin tammikuun aikana. Konferenssin jalkeisena viikonloppuna muutin kolmanteen perheeseeni. Toisesta perheestani oli kerennyt minulle todella laheinen ja tarkea joten oli vaikeaa jattaa heidat ja kukaan meista, mina, host aitini, -siskoni ja -veljeni ei voinut olla itkematta muuttopaivana. Muuton jalkeen olin koulussa kaksi viikkoa ennen kuin meille vaihtareille jarjestetty Rock To Reef Tour alkoi.

Elamani parhaat kolme viikkoa alkoivat 28.3 Melbournesta ja seuaraavan 20 paivan aikana ajoimme South Australian kautta Central Australiaan, kiipesimme Ayers Rockin huipulle, tutustuimme Alice Springsiin, 'nautimme' trooppisista sateista ja mutaisista leirintaalueista Cairnsissa, snorklasimme Suurella Valliriutalla, palvoimme aurinkoa lukuisilla rannoilla Australian itarannikolla, vietimme paivan Whitsunday-saarilla ja Whitehaven Beacilla jonka on sanottu olevan Australian valkoisin ranta ja yksi maailman kauneimmista paikoista, surffasimme Byron Bayssa ja viimein paadyimme Sydneyyn jossa uimme Bondi Beachilla, juoksimme ylos Opera Housen portaat ja ajoimme Harbour Bridge yli. Huhtikuun 16. paivan iltana lensimme Sydneysta Melbourneen ja ennen kuin kerkesimme tajuta koko reissu oli ohitse. Se oli hienoin kokemus mita ikina voisi kuvitella ja kaikki mita koimme ja saimme nahda on jotai mita en varmasti ikina unohda.

Seuraavat kolme kuukautta ennen lahtopaivaani (12.7) ovat jo melkeen taysin suunniteltu ja olen jo oppinut etta taalla aika kuluu ihan naurettavan nopeaa, joten yritan parhaani mukaan ottaa kaiken ilon irti viimeisista kuukausista ja nauttia elamasta vaikka tiedan etta heinakuun puolivali tulee vastaan ennen kuin huomaankaan.

 

Eira Hurskainen